sunnuntai 22. elokuuta 2010

Aito Turkki

Me emme yleensä ole käyneet matkanjärjestäjien retkillä, mutta tällä kertaa teimme poikkeuksen ja valitsimme koko päivän kestävän Aito Turkki retken. Opas varoitteli etukäteen, että retki olisi pienille lapsille rankka eikä välttämättä lapsia kiinnostava. Omat lapsemme tuntien uhmaismme oppaan varoituksia ja lähdimme retkelle avoimin mielin - kyllä kannatti! Lapset tykkäsivät todella paljon ja kuuntelivat kiinnostuneina oppaan kertomuksia.

Matkan ensimmäinen pysähdys oli banaaniplantaasilla Alanyan kaupungista itään. Turkkilaiset banaanit ovat hieman pienempiä ja makeampia kuin täällä myynnissä olevat.


Kiemurtelevan vuoristotien jälkeen saavuimme pieneen Gazipasan kylään, jossa vierailimme moskeijassa ja ala-asteella.



Turkkilaisista on 99% muslimeja, Mustafa Kemal Ataturk asetti Turkkiin uskonnonvapauden vuonna 1928. Tästä syystä Turkin kouluissa ei erityisesti opeteta islaminuskoa. Uskonnonopetusta annetaan moskeijoiden yhteydessä olevissa koraanikouluissa. Suurin osa moskeijoista on rakennettu lahjoitusvaroilla.


Koulujärjestelmä Turkissa on hyvin samanlainen, kun Suomessa. Esiopetus on vapaaehtoinen ja maksullinen, siihen voivat osallistua 3-5 -vuotiaat lapset. Oppivelvollisuus koskee 7-15 -vuotiaita ja niiden ikävuosien aikana suoritetaan kahdeksan vuotinen peruskoulu, joka on maksuton valtion kouluissa. Peruskoulun suorittaneilla on mahdollisuus pyrkiä keskiasteen koulutukseen, eli lukioon, ammatilliseen koulutukseen tai esimerkiksi uskonnolliseen kouluun. Lukion suorittaneet voivat osallistua yliopistojen, joita turkissa on noin 85, pääsykokeisiin.







Menomatkan viimeinen pysähdys tehtiin aivan uskomattoman kauniilla Sapaderen kanyonilla.



Kanyonilla söimme herkullisen lounaan ja masut täynnä lähdimme takaisin kohti Alanyaa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä perinteisessä teetalossa, jossa maistelimme turkkilaista omenateetä tai kahvia.

lauantai 21. elokuuta 2010

Valmiina juhliin!

Viikko sitten tein löytöjä paikallisessa lastenvaateliikkeessä. Pojalle Name It:in kauluspaita ja neidille samanmerkkinen mekko. Tämän värisiä vaatteita ei meidän lapsilla ole juurikaan ollut, mutta väri sopii heille hyvin.





Ikävä kyllä pienet mallini eivät olleet yhteistyökykyiysiä, joten jouduin kuvaamaan vaatteet lattialla...

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Iisakin kirkko

Meillä on jo jonkin aikaa rakennettu takapihalle lapsille leikkimökkiä. Me amatöörit rakennamme mökin alusta asti itse ja huolellisesti. Monikäyttöisyyden takia halusimme, että leikkimökki on normaalia mökkiä isompi ja se myös eristetään. Sinne vedetään sähköt, että saadan sinne valot pimeiden syysiltojen leikkeihin.





Mökin sisustus on ollut mielessäni selvä alusta asti; valkeaa, reipasta punaista ja turkoosia, sekä ripaus mustaa ryhdittämään. Alunperin tarkoitus oli tehdä mökkiin keittiö- ja remonttipisteet, mutta lapset eivät halunneetkaan remonttipaikkaa leikkimökkiin, joten lapset saavat pienen "oman kodin".


Paljon olemme tehneet ja paljon on vielä tekemättä...

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Varma valinta

Kaksi viikkoa sitten tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun menimme kihloihin. Sen kunniaksi mieheni osti minulle aivan ihanan Espritin kellon.




Espritin korut ovat suosikkejani ja niitä minulta löytyy useita.

Onko sinulla suosikki korumerkkiä?

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Alanyan kaupunki

Alanya sijaitsee aurinkoisen Välimeren äärellä, luonnonkauniilla alueella Taurus-vuorten suojassa ja on suurin Turkin Välimeren rannikon lomakohteista. Alanyassa asuu vakituisesti noin 80 000 -135 000 asukasta, lähteestä riippuen. Aurinkoisia päiviä Alanyassa on vuosittain n. 300 ja vuoden keskilämpötila +23,6 astetta.


Kuten kaikissa Turkin kaupungeissa, pääkatu on nimetty maan edesmenneen presidentin Mustafa Kemal Atatürkin mukaan. Alanyassa Atatürkin patsas sijaitsee pääkadulla, suuren liikenneympyrän läheisyydessä. Atatürkin takana on kaksi pientä lasta, jotka ovat Turkin tulevaisuuden symbolit. Patsaaseen on kirjoitettuna Atatürkin tunnuslause: ”Rauha kotona, rauha maailmassa”.


Kahdeksan kulmainen Punainen torni on Alanyan maamerkki ja yksi suosituimmista nähtävyyksistä. Sulttaani Aladdin Keykubat rakennutti punaisen tornin suojelemaan kaupungin telakkaa, kun hän viiden vuoden taistelun jälkeen valloitti Alanyan vuonna 1226. Torni on 33 metriä korkea ja sisältää viisi kerrosta, alimmassa kerroksessa on usein vaihtuvia näyttelyitä Keykubatin ja Osmanianajoilta.



Damlatasin tippukiviluola löydettiin sattumalta vuonna 1948, kun uutta satamaa rakennettaessa tehtiin alueella räjäytyksiä. Luolassa on lämpöä 22,3 astetta ja kosteuspitoisuus on 98%. Tippukiviluolalla sanotaan olevan astmaa parantava vaikutus ja lääkäriltä on mahdollista saada resepti luolassa hengittämiseen, aamuisin ennen kello kymmentä luola onkin varattuna pariksi tunniksi hengittelijöille.




Unohtumattomat näkymät ovat korkealla Alanyan yläpuollella olevalla vanhalla linnoituksella, joka sijaitsee n. 250 m merenpinnan yläpuolella. Linnoitusta ympäröi kuusi kilometriä pitkä kaupunginmuuri, jossa on 140 pientä tornia. Linnoitukselle johtaa kapea, kiemurteleva tie, jonka varrella on ravintoloita ja kahviloita, joista on uskomattomat näkymät Alanyan kaupunkiin.




tiistai 3. elokuuta 2010

Uudenlainen arki

Eilen meidän perheessä alkoi uudenlainen arki, kun minä palasin yli kolmen vuoden kotona olon jälkeen töihin. Skeittari ja Neiti Hienohelma harjoittelevat  päiväkotielämää ensimmäisen viikon ajan ja ensi viikolla on vasta tosi kyseessä.
 


Parin päivän harjoittelun jälkeen voin vain todeta, että osat ovat vaihtuneet! Rauhallisesta ja ujosta skeittarista on tullut todella reipas viisivuotias, joka olisi jo ensimmäisen päivän jälkeen halunnut olla päiväkodissa pidempään! Neiti Hienohelma sen sijaan suhtautuu tilanteeseen varauksella ja tilannetta epäilevästi tarkkaillen. Uskon kuitenkin, että hyvä tutustuminen ja rauhallinen aloitus helpottavat sopeutumista uuteen tilanteeseen.


Luvassa on varmasti myös hankalia aamuja ja iltoja, sairastelua ja kiukuttelua, mutta tällä hetkellä tuntuu mukavalle!