Viikko 30 - ihana helleviikko!

Alanyasta paluun ja synttäreiden jälkeen maanantai oli pyhitetty levolle, kotitöille ja treenille. Mies palasi jo töihin, mutta minun ja lasten loma jatkuu vielä. Tiistaina kävimme Visulahdessa ensimmäistä kertaa.

Keskiviikkona esikoinen lähti kaverinsa mökille, joten me pidettiin tytön kanssa shoppailupäivä. Kappahlin alen loppurysäyksestä tarttui lapsille mukaan kassillinen vaatteita todella edullisesti. Samalla kävimme kirjastossa, sillä jäin ihan koukkuun Outi Pakkasen kirjoihin, joita luin Alanyan lomalla useamman kappaleen. Torstaina uppoudun kirjastosta hakemiini kirjoihin ja lehtiin. Syksyllä lähdetään Kroatiaan, joten matkasuunnitelmia täytyy jo tehdä.

Perjantaina tyttö lähti kiekkokavereidensa kanssa mökille, joten me pidettiin miehen kanssa lounastreffit Konttiravintola Mortonissa. Arkena ei lounastreffit onnistuisi, mutta onneksi edes lomalla. Lauantaina oli ihana helteinen keli. Teimme pihahommia ja kävimme katuruokafestareilla, sekä Samuli Edelmanin keikalla. Ilta-auringon laskiessa nautimme vielä kuumasta kesäillasta porealtaassa koko perheellä.

Sunnuntaina otimme suunnaksi Savonlinnan. Kaupunki on meille tuttu, mutta tutustuimme Olavinlinnaan ensimmäistä kertaa! Kotiin ajelimme Oravin kautta, jossa nautittiin hyvää ruokaa.

Ensi viikko onkin viimeinen kokonainen lomaviikko ja samalla myös puolittainen paluu arkeen, kun lapsilla on neljä päivää kestävä kiekkoleiri Mikkelissä.

Visulahti - lähellä, mutta silti niin kaukana!

Visulahti, Visulahti, ota suunnaksi Visulahti - ja niin me tiistaina lasten kanssa tehtiin. Ensimmäistä kertaa ikinä, vaikka Mikkeli on vain tunnin ajomatkan päässä. Monesti olemme meinanneet käydä, mutta aina on tullut joitakin muita suunnitelmia tai sää ei ole suosinut. Tiistaina sää todellakin suosi, +26 varjossa!

Lähdimme aamulla jo aikaisin ja kävimme kaupungissa ensin hankkimassa lapsille jääkiekkovarusteita, sekä torikahvilla. Visulahdessa olimme heti klo 11 jälkeen, jolloin paikka aukesi. Lipun myynnissä ei kuitenkaan ollut jonoja ja saimme vedettävän kärrin käyttöömme.

Alueella on vesipuiston lisäksi paljon tekemistä eri-ikäisille lapsille ja päivä meni erittäin nopeasti. Vesipuiston lisäksi meidän lasten lemppareita oli erilaiset ajoneuvot, joilla pääsivät ajamaan. Ihmisiä oli paljon, mutta siltikään ei jonoja syntynyt laitteisiin, vessoihin eikä ravintoloihin. Alueelle sai viedä omia eväitä ja juomia. Päivän lopuksi kävimme vielä vahakabinetissa, joka myös sisältyi rannekkeen hintaan. 

Mukava päivä ja vauhdikas päivä! Onneksi vielä on lomaa jäljellä, niin saamme jatkaa maakuntamatkailua, kun ilmat kerrankin suosii.

Viikko 29 - kotiin paluu...

Lääkkeistä huolimatta mieheni jalka ei osoittanut paranemisen merkkejä, joten päätimme siirtää maanantaille ajattelemaa retkeä ja suunnata rannalle. Nappasin mukaan myös kaverini lapset ja naureskelimme, että viisi lasta hoituu siinä missä kaksi! Koko ajan takaraivossa oli ikävä ajatus siitä, että viimeisiä päiviä viedään...

Tiistaina chillailtiin päivä asunnon altaalla. Illalla suuntasimme kalelle köysihissillä ihastelemaan auringonlaskua. Retken jälkeen jäimme illalliselle köysihissin juurella olevaan suosittuun Elite ravintolaan, joka oli todella hyvä. Keskiviikkoaamuna oli herätyskello soimassa, koska otimme suunnaksi Dim-joen. Tällä kertaa jäimme bussista pois Klas piknikin kohdalla. Syötyämme herkullisen turkkilaisen aamupalan ja lasten riehuttua tarpeeksi vesiesteradalla vierailimme ylösalaisintalossa.

Torstaina koitti se päivä, jota meistä kukaan ei odottanut - viimeinen päivä!   Päivä vietettiin auringosta nauttien, viimeisiä tuliaisia hankkien ja tietenkin tavarat pakaten. Kyyti asunnolta lentokentälle lähti vähän ennen puoltayötä. Lähes koko perjantai meni siis matkustaessa, koska kotona olimme perjantaina alkuillasta. Pitkästä valvomisesta johtuen illalla kotona tuntui siltä, kun olisi juonut liikaa alkoholia...

Kunnon yöunien jälkeen lauantaina oli heti paluu arkeen. Mansikoita pakkaseen ja esikoisen synttäreiden valmistelua. Sunnuntaina en meinannut millään käynnistyä, mutta muutaman kahvikupin jälkeen rupesi ajatus luistamaan ja saatiin synttärivalmistelut tehtyä. Iltapäivällä kaikki läheiset pääsivät kahvittelemaan ja ilta päättyi rentouttaviin poreisiin.

Viikko 28 - menoa ja meininkiä

Maanantaina vietettiin kuumimmat tunnit altaalla uiden ja auringosta nauttien. Illan hämärtyessä lähdimme "pienelle" (10km) lenkille. Lenkin varrella huomasin ilokseni, että uusi LC Waikiki oli avattu! Waikiki on ollut vuosikaudet yksi meidän lempparikauppa, josta löytyy aina hyviä perusvaatteita edullisesti. Tiistaina kävimme kävelyllä punaisella tornilla, telakalla ja majakalla. Yleensä käymme auringonlaskua ihastelemassa kleopatran rannalla, joten yllätyimme miten kauniisti aurinko laski sataman ylle.

Keskiviikkona vietettiin kotipäivää - herkkuja ja korttipelejä. Hauska ollut seurata, kuinka lapset ovat innostuneet pelaamaan korteilla! Itse olen onnistunut koukuttumaan pasianssiin pelikorteilla.

Torstaina oli aikainen herätys, sillä olimme varanneet suppailun, joka alkoi klo 8. Hiukan oli hankala herätä klo 7, kun ollaan totuttu nukkumaan vähintään klo 9 asti. Suppailun jälkeen syötiin aamupala rantakahvilassa ja jäimme viettämään rantapäivää itäiselle rannalle.

Perjantaina sain pojat houkuteltua shoppailemaan lupaamalla iltapalan Vanillart Waffle & Coffee kahvilassa. Erittäin herkullista ja edullista, mutta en jaksa syödä itse kokonaista vohvelia. Paluumatkalla mieheni jalka kipeytyi ja mietimme, että näinköhän hänen täytyy lähteä ensimmäistä kertaa tutustumaan turkkilaiseen sairaalaan... Ajattelimme seurata tilannetta yön yli.

Lauantaiaamuna jalka oli erittäin kipeä ja turvoksissa, joten soitto vakuutusyhtiöön tarkempia ohjeita varten, josta tuli käsky mennä sairaalaan. Jäimme lasten kanssa altaalle odottamaan tarkempia tietoja. Aluksi oli pelko, että mies joutuu jäämään yöksi antibioottitippaan, mutta onneksi selvisi viikon lääkekuurilla. Ilmeisesti jokin tulehdus, joka toivottavasti helpottaa pian!

Sunnuntaina jalka oli edelleen kipeä ja turvoksissa, joten vietimme päivän kotosalla ja lähialueilla. Illalla kävimme lähellä olevassa ravintolassa syömässä ystäväperheen kanssa. Ruokailun jälkeen vähän herkkuja ja korttipelejä partsilla. Tajusimme, että enää neljä päivää jäljellä ja tekemistä olisi vaikka kuinka paljon... 

Viikko 27 - rennolla fiiliksellä!

Maanantaina kävimme lasten toivomalla katujuna ajelulla. Reitti on pysynyt samana vuosikaudet, mutta silti on lasten mielestä 'pakko päästä' joka kesä.

Tiistaina päivä otettiin rennosti, mutta illalla teimme yli 10km lenkin. Täydellinen sää pitkälle kävelylenkille, lämmintä mutta ei tukahduttavan kuuma. Keskiviikkona tavattiin tuttuja pitkästä aikaa ja oli ihana huomatta kuinka lapsillakin sujui juttu heti, vaikka eivät olleet aikoihin nähneet! Loman ekat ja vikat rakit tuli nautittua samalla.

Torstai oli shoppailupäivä, kun hurautimme bussilla Alanyum ostoskeskukseen. Reissu oli kyllä täysin turha - ainoat ostokset, jotka teimme oli ruokaostokset isossa Migros marketissa. Perjantaina hurautimme taksilla The Rabbit ravintolaan erittäin maittavalle aamupalalle. Aamupalan jälkeen asunnolle palattuamme iloksemme huomasimme, että meidän ystävät ovat vihdoinkin saapuneet! Tutustuimme Alanyassa joitakin vuosia sitten ja siitä lähtien olemme sopineet loman samalle ajalle ja etsineet majoituksen samasta talosta.

Lauantaina vietimme aikaa porukalla ja kävimme kaupungilla vähän katsastamassa kauppojen tarjontaa. Sunnuntai jatkui samalla rennolla meiningillä. Lapset toivoivat myös kovasti kissapuistossa käyntiä, joten tottakai siellä piti iltakävelyllä käydä söpöjä pieniä kissoja ihastelemassa.