Lääkkeistä huolimatta mieheni jalka ei osoittanut paranemisen merkkejä, joten päätimme siirtää maanantaille ajattelemaa retkeä ja suunnata rannalle. Nappasin mukaan myös kaverini lapset ja naureskelimme, että viisi lasta hoituu siinä missä kaksi! Koko ajan takaraivossa oli ikävä ajatus siitä, että viimeisiä päiviä viedään...
Tiistaina chillailtiin päivä asunnon altaalla. Illalla suuntasimme kalelle köysihissillä ihastelemaan auringonlaskua. Retken jälkeen jäimme illalliselle köysihissin juurella olevaan suosittuun Elite ravintolaan, joka oli todella hyvä. Keskiviikkoaamuna oli herätyskello soimassa, koska otimme suunnaksi Dim-joen. Tällä kertaa jäimme bussista pois Klas piknikin kohdalla. Syötyämme herkullisen turkkilaisen aamupalan ja lasten riehuttua tarpeeksi vesiesteradalla vierailimme ylösalaisintalossa.
Torstaina koitti se päivä, jota meistä kukaan ei odottanut - viimeinen päivä! Päivä vietettiin auringosta nauttien, viimeisiä tuliaisia hankkien ja tietenkin tavarat pakaten. Kyyti asunnolta lentokentälle lähti vähän ennen puoltayötä. Lähes koko perjantai meni siis matkustaessa, koska kotona olimme perjantaina alkuillasta. Pitkästä valvomisesta johtuen illalla kotona tuntui siltä, kun olisi juonut liikaa alkoholia...
Kunnon yöunien jälkeen lauantaina oli heti paluu arkeen. Mansikoita pakkaseen ja esikoisen synttäreiden valmistelua. Sunnuntaina en meinannut millään käynnistyä, mutta muutaman kahvikupin jälkeen rupesi ajatus luistamaan ja saatiin synttärivalmistelut tehtyä. Iltapäivällä kaikki läheiset pääsivät kahvittelemaan ja ilta päättyi rentouttaviin poreisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti