Me emme yleensä ole käyneet matkanjärjestäjien retkillä, mutta tällä kertaa teimme poikkeuksen ja valitsimme koko päivän kestävän Aito Turkki retken. Opas varoitteli etukäteen, että retki olisi pienille lapsille rankka eikä välttämättä lapsia kiinnostava. Omat lapsemme tuntien uhmaismme oppaan varoituksia ja lähdimme retkelle avoimin mielin - kyllä kannatti! Lapset tykkäsivät todella paljon ja kuuntelivat kiinnostuneina oppaan kertomuksia.
Matkan ensimmäinen pysähdys oli banaaniplantaasilla Alanyan kaupungista itään. Turkkilaiset banaanit ovat hieman pienempiä ja makeampia kuin täällä myynnissä olevat.
Kiemurtelevan vuoristotien jälkeen saavuimme pieneen Gazipasan kylään, jossa vierailimme moskeijassa ja ala-asteella.
Turkkilaisista on 99% muslimeja, Mustafa Kemal Ataturk asetti Turkkiin uskonnonvapauden vuonna 1928. Tästä syystä Turkin kouluissa ei erityisesti opeteta islaminuskoa. Uskonnonopetusta annetaan moskeijoiden yhteydessä olevissa koraanikouluissa. Suurin osa moskeijoista on rakennettu lahjoitusvaroilla.
Koulujärjestelmä Turkissa on hyvin samanlainen, kun Suomessa. Esiopetus on vapaaehtoinen ja maksullinen, siihen voivat osallistua 3-5 -vuotiaat lapset. Oppivelvollisuus koskee 7-15 -vuotiaita ja niiden ikävuosien aikana suoritetaan kahdeksan vuotinen peruskoulu, joka on maksuton valtion kouluissa. Peruskoulun suorittaneilla on mahdollisuus pyrkiä keskiasteen koulutukseen, eli lukioon, ammatilliseen koulutukseen tai esimerkiksi uskonnolliseen kouluun. Lukion suorittaneet voivat osallistua yliopistojen, joita turkissa on noin 85, pääsykokeisiin.
Menomatkan viimeinen pysähdys tehtiin aivan uskomattoman kauniilla Sapaderen kanyonilla.
Kanyonilla söimme herkullisen lounaan ja masut täynnä lähdimme takaisin kohti Alanyaa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä perinteisessä teetalossa, jossa maistelimme turkkilaista omenateetä tai kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti