Pojat lähti ajelemaan ennen kukon laulua Pohjois-Karjalan turneelle ja tyttö hyppäsi aikaisin aamulla bussiin, jonka suunta on Raahe. Molemmat lähtivät pelaamaan yhteistyöseuran joukkueiden mukaan - tyttö naisten joukkueen ja poika oman ikäisten kanssa. Esikoista jännitti kovin, eikä minulla täällä kotona ole yhtään sen helpompaa, kun olen tulospalvelun varassa..
Kunhan pojan ensimmäinen peli on ohi taidan suunnata salille ja kirjastoon, ennen kuin tulospalvelun rumppaaminen jatkuu. Toisaalta virkistävää olla aivan yksin ja tehdä mitä mieleen juolahtaa, mutta samalla on tylsää ja olen jotenkin levoton ja aikaansaamaton, vaikka tekemistä kyllä olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti