Vaikka tapahtumasta on mennyt jo pari päivää, minulla on vieläkin tosi hyvä fiilis! Minä, joka inhoan juoksemista, juoksin keskiviikkona elämäni pisimmän lenkin - n. 7km. Tähän mennessä n. 3km on ollut ehdoton maksimi minun motivaatiolle, mutta nyt löytyi kadonnut inspiraatio, ja matka tuplaantui reilusti. Kotona fiilis oli kun kilpailun voittaneella! Nyt ei lenkillekkään lähtö tunnu enää pakkopullalle vaan mielelläni odottelen seuraavaa kertaa, joka on tänään tai viimeistään huomenna.
Polamkin pääsykokeissa voimaa vaativat lajit alkavat jo olla hyvällä mallilla ja nyt muutan treeniä vähän enemmän kestävyyden hankkimiseen. Alkuviikolla oli ei-niin-hyvä -päivä ja tuntui etten ikinä selviä mistään testeistä hyväksytysti tai hengissä. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin suhteellisuudentaju palata - valmistaudun hyvin ja teen parhaani, toivon sen riittävän. Haen sitten toisen ja kolmannenkin kerran, jos en ensimmäisellä pääse opiskelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti