keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Kiekkoelämää

Blogin alkuaikoina, kesäkuussa 2010, olen kirjoittanut kuinka molemmat ovat oppineet luistelemaan 2,5 vuotiaina, kun ovat aloittaneet naperoluistelussa. Jääkiekko on edelleen meidän elämässä todella vahvasti mukana, koska molemmat pelaa sitä vieläkin!


Molemmat lapsukaiset pelaa pääsääntöisesti kotikaupunkimme -06 syntyneiden joukkueessa, jota heidän isä valmentaa. Tarpeen vaatiessa molemmat käy myös yhteistyöseuran joukkueissa; esikoinen oman ikäisten -05 syntyneiden joukkueessa ja tyttö vanhempien tyttöjen joukkueessa. Esikoiselle oli jo alusta asti selvää, että haluaa maalivahdiksi ja sillä pelipaikalla pelaa edelleen! Neitokainen viilettää, karvaa ja taklaa laitahyökkääjänä.


Muuta ohjattua harrastusta lapsilla ei ole, että jää aikaa myös perheelle, kavereille ja koululle. Vapaa-aikana liikkuminen on kuitenkin isossa osassa, sillä koulumatkat taittuu pyörällä ja kavereiden kanssa aikaa viettävät ulkoillen, eikä videopelejä pelaten. Kunhan kaupungin laskettelukeskus aukeaa, niin siitä tulee, jäähallin lisäksi, "toinen koti". 

Ei kommentteja: